16. päivä: Pohjoinen Hidashiyama ja maailman hikisin paita

Tänään oli vuorossa eilisen Higashiyama-kierroksen pohjoinen puoli, jossa sijaitsee eteläiseen tapaan runsaasti buddhalaisia ja shinto-temppeleitä. Ylös jälleen puoli seitsemän aikaan, tai itse asiassa vähän aiemmin sillä Netan herätti jälleen maanjäristys. Tällä kertaa järistys oli ilmeisesti Kiinan puolella, mutta kykeni silti heiluttelemaan rakennuksia täällä asti. Päätimme elää vaarallisesti ja menimme hotellin ravintolaan aamupalalle. Yleensä kulinaristisesti rajoittuneelle kasvishörhölle ei hotellin aamupaloilta mukaan tartu kuin tuoremehua ja mössöleipää. Tänään oli asiat hieman paremmin. Saimme vegenkin näkökulmasta ihan täyttävän ja tasapainoisen aamiaisen, jonka voimin jaksaa rinteitä ja temppeleiden portaita jälleen kiipeillä.

Tällä kertaa valitsimme metron pääkulkuvälineeksi, sillä perille ei päässyt järkevästi bussilla. Jäimme pois Keagen metroasemalla, joka sijaitsee kätevästi eteläisen ja pohjoisen Hidashiyaman välissä. Matkaa oli kulunut ehkä 2 minuuttia ilmastoidun tilan jälkeen kun loputon kuumuus alkoi jo tuskatuttaa. Muistan Malesiassakin olleen kuumaa (olin siellä 2000-2001 vaihto-opiskelijana) mutta siellä kuumuus oli siedettävämpää korkeamman kosteusprosentin vuoksi. Metroasemalta parin sadan metrin päässä oli ensimmäinen kohteemme, Murin-an Villa puutarha. Paikassa ei sinänsä ole mitään pyhää tai uskonnollista, mutta se ajaa asiansa rauhoittavana ja kauniina puutarhana täydellisesti. Suosittelemme vierailemaan, mutta johonkin toiseen vuodenaikaan.



Jatkoimme matkaa pohjoiseen ensimmäistä temppelikeskittymää kohti. Sinänsä jännää kuinka paljon saman uskontokunnan temppeleitä ja pyhättöjä on samalla aluella. Tämä johtuu varmasti siitä, että jokainen temppeli on "omistettu" - jollekin asialle tai henkilölle. Ja omistuksiahan riittää. Usein palvontapyhättöjä rakennetaan tietyn kunniakkaan henkilön tai hallitsijan kunniaksi, ja niitäkin on Japanin 1400-1500 vuotisen historian aikana riittänyt.

Mikäli ei tunne eri koulukuntien ja arkkitehtuurisuuntautumusten pieniä eroja, ei kaikkia temppeleitä läpikiertämällä ehkä saa hirveästi irti. Temppeleiden sisäpihat ja muut alueet ovat tosin kyllä niin upeita, että on suositeltavaa käydä 4-5 suosituimmassa. Netta oli kerännyt meille reitin varrelta mielenkiintoisimmat kohteet ja seuraavaksi siirryimmekin Nanzen-jin valtavalle sisäänkäyntiportille. Usein temppeleiden portit ovat kymmenien tai jopa satojen metrien päässä itse pyhätöstä. Parisen kymmentä metriä ylöspäin vastaantulivat Tenju-an ja sen yläpuolella oleva Konchi-in -temppeli. Tässä vaiheessa iltapäivää olisin varmasti voittanut Mr. märkä t-paita kilpailun. Tosin minun tapauksessani paita kasteltiin sisältäpäin.








Jatkoimme pohjoiseen filosofian polun alkuun (Path of Philosophy/Philosopher's Walk). Polku kulkee seesteisen kanaalin viertä noin puolitoista kilometriä. Reitti on hyvin suosittu myös paikallisten keskuudessa. Polun varrelta löytyy myös iso osa alueen temppeleistä.



Me emme kuitenkaan pysähdelleet missään niissä vaan jatkoimme suoraan polun lopussa olevalle Ginkaku-ji -temppelille. Siellä sijaitsee kuuluisa Hopeinen paviljonki. Sen perusti itselleen sisällissodan pakopaikaksi Shogun Ashikaga Yoshimasa, jonka alkuperäistä suunnitelmaa päällystää talo hopealla ei koskaan toteutettu. Hänen kuolemansa jälkeen rakennus muutettiin temppeliksi. Huomasimme sisääntullessamme, että puutarhassa on joku rakennus paketissa, mutta tajusimme vasta koko puutarhan kierrettyämme paketin sisältävän nimenomaisen Hopeisen paviljongin, eli jäipä päänähtävyys siten näkemättä.




Tässä vaiheessa päivää kuumus vei voiton matkaajista ja päätimme palata bussilla takaisin hotelille. Bongasimme Hidashiyaman alueelta myös paljon kaipaamiamme tavallisia ruokakauppoja, joista voisi ostaa jotain muuta kuin SevenEleven-einestä.

Tarkoituksena on lähteä illalla juhlistamaan ja suremaan minun 30-vuotissynttäreitäni, joten illan toilailuista todennäköisesti lisää vasta huomenna.