15. päivä: Eteläinen Higashiyama-kierros

Päivä alkoi köyhällä aamupalalla hotellihuoneessa jo kello puoli seitsemän aikaan. Jouduimme pitkin hampain luopumaan Tokion keittioylellisyyksistä, joten jugurttia ja pikakahvia tästä lähtien. Kävelimme läheiselle Marutamatchi-dorille bussipysäkille. Tarkoituksena oli kävellä Lonely Planetin suosittelema eteläisen Higashiyaman ympäri kulkeva kävelyreitti. Suurin osa vanhasta Kiotosta, temppeleistä ja muista nähtävyyksistä on juuri näillä eteläisen ja pohjoisen Higashiyaman alueilla. Koska olemme toisella puolen palloa, tapahtuu myös bussissa asioiminen täällä käänteisesti: ensin mennään takaovesta sisään ja poistuttaessa maksetaan kuskille matkasta tai näytetään korttia. Luontevaa paitsi siinä tapauksessa, jos huomaakin vasta bussissa rahojen unohtuneen. Kustannus on tosin helppo muistaa: 220 jeniä mistä tahansa minne tahansa.

Meillä rahat onneksi riittivät ja pääsimme reitin alkuun Gozo-zaka bussipysäkiltä. Busseissa on täälläkin helppo navigoida, sillä kaupungista löytyy valmis bussikartta ja busseissa lisäksi patistellaan eksyneitä länkkäreitä selkeällä englannilla. Gozo-zakalta kipusimme aamun 35 asteen paahteessa ylämäkeä kohti rinteen huipulla odottavaa Kiyomizu-dera -temppeliä. Lähdimme aikaiseen liikkeelle, jotta välttäisimme Lonely Planetin varoittamat länkkäriruuhkat rinteessä. Idea oli hyvä, mutta kiipeämisen varrella ei vastaavasti ollut vielä mikään liike auki. Huipulla meitä tervehti upean näköinen Shinto-temppeli, sekä sekalainen määrä erinäisiä turisteille suunnattuja tuhlauspuoteja eli krääsäkauppoja. Krääsä on tosin tässä yhteydessä liian likainen sana, koska liikkeistä löytyy runsaasti taidokasta ja kaunista Kioton keramiikkaa ja kangastuotteita. Hinnatkaan eivät päätä huimaa, joten suosittelemme.

Kiyomizu-dera temppeli on rakennettu jo vuonna 798 (siis kolme numeroa, ei 1798), ja uudelleen rekonstruoitu vuonna 1633. Temppelialue sisältää useita isompia ja pienempiä temppelirakennuksia, jotka edustavat Hosso-koulukunnan buddhalaisuutta. Aluella on myös lähde, jonka pyhällä vedellä uskotaan olevan parantavia vaikutuksia (kuten ilmeisesti kaikilla pyhillä vesillä).





Kiyomizun jälkeen ehdimme jo kertaalleen eksyä Lonely Planetin reitiltä harhailtuamme liian pitkälle alas. Hyvä niin, sillä eksymisemme ansiosta kohtasimme pienellä sisäpihalla kahden aidon geishan kuvaussessiot. Netta sai onnekkaasti napattua geishoista pari salakuvaa. Temppelin jälkeen kiertämämme alue Higashiyaman rinteillä on täynnä vanhoja kiotolaistaloja, juuri sellaisine paperiseinineen miten me ne lännessä tunnemme. Talot on rakennettu pääosin puusta, minkä takia useamman talon seinä kukkii nätisti mustasta homeesta ja mädästä.




Matkalla käännyimme nopeasti Kodai-ji -temppelin portailla, mutta kuuumuus alkoi vaatia 3-4 kilometrin rinteiden kiipeilyn jälkeen veroaan emmekä jaksaneet sisälle asti. Kodai-jin jälkeen alkaa upea Maruyama-koen -puisto, jota täplittävät pienet karppien täyttämät lammet, polut ja bonsai-puiden isommat versiot. Erään lammen keskellä oli myös kilpikonna juuttunut kivelle. Ilmeisesti vesi oli laskenut eikä konna ollut ehtinyt mukaan.




Puiston jälkeen kohtasimme lukuisempia pienempiä temppeleitä ja Lonely Planetin reitin viimeisen, Shoren-in-temppelin. Sitä vartioi upeasti rönsyilevä camphor-puu, joka oli varmasti ikänsä puolesta ehtinyt nähdä allansa samuraita ja zen-munkkeja.


Päädyimme loppujen lopuksi Sanjo-dorille, jonka toisessa päässä eilen harhailimme ruokapaikan perässä. Kadun kulmasta näkyi myös mahtavan kokoinen Heian-jingu-shintotemppelin portti.


Bussilla kohti Kioton asemaa, sillä tarvitsimme vielä DVD-levyjä varmuuskopiointiin ja USB-tikun, jolla toivottavasti saamme siirrettyä kuvia blogiin. Asemalla loistava kasvislounas Porta-kauppakeskuksen sokkeloissa, jälkkäriksi japanilaisten suosimaa herkkua eli vohvelia, jäätelöä ja mansikkaa. Yummy!

Levättyämme hetken hotellilla kävimme pyörähtämässä paikallisten suosimassa Imperial Palace Garden -puistossa, joka alkaa suoraan tien toiselta puolelta. Puisto on erityisesti koiranulkoiluttajien, pyöräilijöiden ja lenkkeilijöiden suosiossa.




Alkuperäisessä taistelusuunnitelmassa oli jatkaa puistosta matkaa parin korttelin takana olevaan italialaiseen Stella Polare -ravintolaan. Perille saavuttuamme huomasimme sisustuksen vastaavan perinteisen japanilaisen ravintolan varustelua, eli lattiaistuntaa. Yritimme kuitenkin rohkeasti sisään, mutta viimeinen tyrmäys tapahtui kuin iloinen herrasmiestarjoilija tarjosi meille vain japaninkielistä menua. Kuten arvaatte, ruokailimme jälleen á la Hotél.

Ps. Löysimme hotellin aulan nurkkauksesta paikan mihin pystyy kytkemään oman läppärinsä, eli teille on sittenkin kuvia luvassa! Kannattaa katsastaa myös eiliseen blogipostaukseen lisätyt kuvat.