Aamulla lähdimme käymään Kioton kasvitieteellisessä puutarhassa. Jotenkin ei millään jaksa enää kiertää pyhättöjä ja temppeleita, pakko nähdä muutakin Kiotoa. Puutarha avattiin ensi kerran jo 1914 ja sieltä löytyy noin 12 000 eri lajiketta ripoteltuna 240 000 neliömetrin alueelle, eli iso puisto siis. Puistoon pääsystä veloitetaan vaivaiset 200 jeniä, joten jos siellä päin liikkuu, ei hinta ainakaan ole esteenä. Ilmojen jumalat olivat meille tänään suotuisia, sillä tänne siunaantui pilvinen päivä. Suomessa harvemmin tulee sellaista juhlittua, mutta täällä se on ehdottomasti plussaa. Puisto on jaettu japanilaiseen tapaan eri tyyppisiin puutarhoihin sekä puistoalueisiin. Sieltä löytyy niin sekavaksi muotoiltu japanilaista puutarhaa edustava alue, kuin myös eurooppalainen viivoittimella vedetty puskapuutarha.






Kasvitieteellisesssä puutarhassa järjestetään usein eri aihealueiden erikoisnäyttelyitä tiettyinä päivinä. Erikoisuutena kannattaa käydä katsastamassa ison kasvihuoneen takaa löytyvä bonsaipuutarha. Kasvitieteellinen on ehdottomasti käymisen arvoinen, sillä siellä pääsee mukavasti pakoon Kioton kaupunkivilinää. Tosin jos aseella uhaten pakotettaisiin valitsemaan suotuisin vierailuajankohta, niin päätyisin ehdottomasti syksyyn, jolloin suurin osa valtavasta puustosta on upeissa väreissä. Kakkosvaihtoehtona olisi myöhäinen kevät, jolloin puiston kirsikkapuut kukkivat. Yleisimmät paikallisten suosimat lomailu- ja ruuhkailuajankohdat ovat muuten kirsikkapuiden kukkimisen aikaan ja syksyllä.
Puistosta jatkoimme matkaa Kioton käsityökeskukseen. Paikka löytyy Marutamachi-kadun varrelta, jonkin matkaa hotelliltamme eteenpäin. Katujen nimien mukaan täällä ei muuten voi suunnistaa, sillä esimerkiksi tämä kyseinen Marutamachi-dori on vähintään 8 kilometriä pitkä. Handicraft Center on odotetusti aikamoinen länkkärirysä, mutta sitä ei kannata pelästyä. Tarjonnassa on luonnollisesti sitä tuttua muovista turistikrääsää mutta paikan päältä löytyy myös paljon aidosti käsin tehtyä käsityötä. Jokaisessa kerroksessa myös työskentelee kyseisiä käsityöläisiä, joten tuotteiden syntymistä pääsee seuraamaan aitiopaikalta. Mikäli keskuksesta intoutuu ostamaan yli 10 000 jenillä (noin 60 euroa) tavaraa, saa ostoksen verovapaana. Sen takia ei kuitenkaan kannata innostua tuhlailuun asti, sillä vero on täällä vaivaiset 5 %. Saman saa helposti tinkaamalla.


Kyselin Handicraft Centeristä hyvää kasvisruokapaikkaa, ja ystävällinen turisti-info neuvoi meidät muutaman kymmenen metrin päähän Kairas-ravintolaan. Ironista, että olimme pitkään etsineet kyseistä paikkaa aiemmin Marutamachi-dorilta, muttemme olleet tajunneet kadun olevan näin pitkä. Kairas-ravintola on ehdottomasti käymisen arvoinen, muillekin kuin kasvisruokailijoille. Pienen ravintolan tunnelma on todella lämmin. Alakerrasta löytyy pöydät länkkäreille ja yläkerrasta perinteinen japanilainen polvi-istuntapöydästö. Meidän ohjattiin tilanpuuteen vuoksi yläkertaan, mikä osoittautui loistavaksi valinnaksi. Seesteinen tunnelma sai mielen lepäämään. Ruoka oli myös parasta kasvisruokaa, mitä olemme saaneet Kiotossa. Paikasta saa vain lounasta, joten kannattaa tulla ennen puoli kolmea, jolloin lounasruuan tarjoilu loppuu.


Ruokailun jälkeen takaisin hotlalle bongailemaan, josko nähtäisiin olympialaisia joltain kanavalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti