Ice cream Cityä ei ole kovin yksinkertaista löytää, sillä se sijaitsee Sunshine Cityssä olevan Namjatownin sisällä. Paikallisten ohjeiden avulla pääsimme kyllä perille asti. Jäätelökaupunkiakin enemmän meitä hämmensi sen ulkopuolinen Namjatown. Emme edes poistuessa tienneet, missä olimme vierailleet, sen verran sekava ja hämmentävä paikka oli. Se mainostaa itseään theme amusement parkina. Sieltä löytyi vitriineistä mm. erilaisia muovisia ruoka-annoksia, vanhoja mainoksia 50- ja 60 -luvulta, papupurkkeja, kauhukammioita ja pelejä. Mitään selkeää teemaa ei paikalla tuntunut olevan, vaikka se nimessään sellaista mainosti. Sisäänkäynti kustansi 300 jeniä.


Ice cream City sisältää nimensä mukaisesti jäätelöä, paljon jäätelöä. Sisällä on lukuisia tiskejä, joista voi ostaa itselleen mitä erikoisempia annoksia vohvelilla tai ilman. Sieltä löytyy myös pitkä rivi jääkaappeja, jotka pitävät sisällään hieman harvinaisempia herkkuja kuten mustekala- ja haijäätelöä. Tokion budjetti alkoi olla tässä vaiheessa matkaa jo niin kireällä, ettemme ostaneet annoksia houkutuksista huolimatta.


Aikaisin takaisin hotellille. Yritimme jälleen kerran kaivaa lähistöltä kasvisruokapaikkaa, mutta touhu tuntuu olevan toivotonta. Niin mielenkiintoinen kuin Shinjuku onkin alueena, kaikki houkuttelevat ruokalat sijaitsevat jossain muualla. Päädyimme kolmannen kerran intialais-pakistanilaiseen Siddique:hen.
Paluureissulla käväisimme ensimmäisen kerran kotikadulla sijaitsevassa kirjakaupassa. Kyseessä on lähinnä lehti- ja mangakauppa. Lehtivalikoima oli jotain uskomatonta. Itse lehdet on täytetty kaikennäköisellä lisäromppeella kuten kasseilla, toisilla lehdillä ja muovileluilla. Lehtiä löytyy myös ihan kaikista aihealueista mitä saattaa kuvitella. Itse huomasin tuskailevani valinnanvaikeuksissa 10 eri rannekelloja käsittelevän lehden välillä. Apple-friikeille mainittakoon, että kaupassa oli myös kaksi pelkästään iPhone 3G:n keskittynyttä lehteä. Netta otti pari naistenlehteä, Japanin Voguen ja muotiin keskittyneen Cutien mukaansa, painoa kertyi yhteensä noin viisi kiloa. Niin siis viisi kilogrammaa. Voguen mukaan tuli kolme erillistä kylkiäislehteä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti