22. päivä: Koben eläintarhan Kawasaki-panda ja Osakan kilometrien mittaiset ostoskadut

Aamulla kävimme koemaistamassa Ramadan aamiaisen. Ei ollut kovinkaan hääppöinen skandinaaviseen aamiaiseen tottuneelle tallaajalle. Vajaalla 12 eurolla saa lukuisia rasvaisia ruokia, kuten makkaroita, kalaa, kanaa, ranskalaisia, omeletteja, ja munakokkelia, muttei oikein mitään kevyttä. Napostelimme ne vähäiset jugurtit ja paahtoleivät mitä löydettiin. Raskaat englantilaistyyppiset aamiaiset juontavat 1800-luvun teollistumiskaudelta asti, eikä niillä oikein ole oikein virkaa enää nykyajan konttorirottien kaloritarpeen täyttäjänä. Raskas sapuska tuntui maistuvan silti kaikille muille mitä parhaiten.

Aamupalan ahkeroinnin jälkeen kävin kyselemässä respasta suuntaa Koben eläintarhaan, jonne menimme tänään. Koska missasimme edesmenneen pandan Uenon eläintarhassa, oli tilanne tarkoitus tasoittaa Koben tarhassa majailevan pandan avulla. Perille pääsee muutamilla eri metodeilla, paikallisjuna on halvin, mutta hitain. Me jeninvenyttäjät matelimme luonnollisesti paikallisjunalla 40 minuuttia Uji-koenin asemalle. Oikean aseman tunnistaa helposti ympäriinsä räiskityillä pandan kuvilla.

Tarhaan kustantaa sisään 600 jeniä, eli noin 4 euroa. Tänään siellä oli jostain syystä hyvinkin rauhallista. Aiemmista julkisista yleisöhoukutuksista on jäänyt se kuva, että kaikki 128 mijoonaa japanilaista haluaa vierailla aina samassa kohteessa samaan aikaan kuin mekin. Katsastimme pikaisesti norsujen spartalaisesti yksinkertaisen aitauksen ja ne perinteiset kissaeläimet. Uenosta poiketen Kobesta löytyy myös tavallinen ja lumileopardi. Sääliksi kävi useita, hieman viileämmässä ilmanalassa eläviä eläimiä, jotka tuskailivat meidän seuranamme yli 38 asteen lämpötilassa. Kateeksi käy teitä vilvoittelvissa heinäkuun sateissa kulkevia helsinkiläisiä!

Päänumero eli panda löytyi tarhan keskeltä omasta pienestä talostaan. Meidän saapuessa se nukkui rauhaisaa karhununta, kunnes se ilmeisesti herätettiin jollain äänellä yleisöä varten. Kawasaki-nimiselle pandalle tuotiin ikkunan juureen herkkuja, joita se kävi napostelemassa yleisön ihastellessa vieressä. Panda näytti muuten livenä huomattavasti pienemmältä kuin olimme odottaneet.



Pandailun jälkeen junalla takaisin Umedaan ja siitä metrolla alas Mimani-kun pitkille ostoskaduille. Kadut jatkuvat kilometritolkulla ja tarjoavat sateelta suojattua ostosparatiisia jaoteltuna eri aiheiden mukaan. Erehdyimme matkan varrella käymään spagettiravintolassa. Jälleen paikka, jossa ei ollut englanninkielistä menua, joten osoittelimme sopivan näköistä annosta. Yllättäen saimme taas kylmän annoksen (vrt. Tokion Shinjukun vastaava tapaus). Täällä päin kylmä spagettiannos tomaattikastikkeella edustaa ilmeisesti jonkin sortin salaattia. Ikkunashoppilun jälkeen jalat turvonneina takaisin Ramadaan.