17. päivä: sekalaisia temppeleitä ja Teramatchi-kauppabazaari

Tänään suuntasimme vaihtelun vuoksi muutamalle keskustassa sijaitsevalle temppelille. Hotellin maukkaan aamupalan jälkeen polkaisimme metrolla kohti Higashi Hongan-ji -temppeliä. Kuulemmame mukaan sen piti olla vaikuttava kokemus, mutta perillä odottikin ruman näköiset rakennustelineet. Kiva, että näitä perinteisiä ja arvokkaita rakennuksia entisöidään, mutta pakkoko se on tehdä juuri silloin kuin meidän pitäisi siellä vierailla! Temppelissä piti olla esillä köysi, joka on tehty tämän buddhalaisen temppelin naispuolisten rukoilijoiden hiuksista. Hiuksista tehtyä köyttä käytettiin kuulemma vuoden 1895 uudelleenrakennustöissä nostamaan tukkeja ja muuta rakennustavaraa.

Emme jääneet pitkään mutustelemaan pettymystä vaan hyppelimme varjojen kautta itään päin seuraavaan kohteeseen. Varjohyppely on kehittämämme hikoilun välttämismetodi, pyrkimyksenä siirtyä pisteestä A pisteeseen B katujen varjoisia puolia ja muita ei-aurinkoisia spotteja hyödyntäen.

Toisena kohteena oli Sanjusangen-do, joka rakennettiin jo vuonna 1164 hallitsija Go-shirakawan vanhuuspäivien viettopaikaksi. Kuten muidenkin vanhuuden viettopaikkojen on käynyt, muunnettiin tästäkin sittemmin temppeli. Se uudelleenrakennettiin palon jälkeen vuonna 1266 ja on ollut siitä lähtien kirveen koskemattomissa. Puu temppelin sisällä on mustunutta, mutta yllättävän hyvässä kunnossa. Paikan kohokohta on päärakennuksessa olevat 1001 buddhalaisuuden armon jumaluuden, Kannonin patsasta. Mukana oli myös paljon hindulaisuudesta tuttuja jumalhahmoja suojelemassa buddhia. Valitettavasti sisällä ei saanut kuvata, joten emme saaneet iloksenne paikasta mitään todistusmateriaalia.




Tuhansien Buddhien jälkeen otimme junan etelään ja siirryimme pari pysäkkiä Fushimi-Inarin pysäkille, josta pienen kävelymatkaan päästä löytyy samaa nimeä kantava Fushimi-Inari Taisha temmpelikompleksi. Itseäni paikka miellytti ehkä eniten tähän astisista paikoista, sillä se oli miellyttävästi rakennettu metsän keskelle ja oli sopivasti erilainen aikaisempiin nähden. Se on myös omistettu riisin ja saken jumaluuksille. Temppelit rakennettiin 800-luvulla. Myöhemmin kun maanviljelyksen, eli riisin ja saken valmistuksen, merkitys väheni, muuntui palvonta enemmän bisneksen jumaluuksille. Paikka on myös koko Japanin päämaja noin 30 000 muulle Inari-pyhätölle ympäri saarivaltiota.

Temppelialueella on pitkiä pätkiä punaisten torii-porttien reunustamia polkuja, jotka viettävät noin neljän kilometrin matkan pitkin vuoden rinnettä. Useista toriistä löytyy myös kivinen kettu, jonka on sanottu olevan Inari-jumaluuden viestinviejä maan päällä. Kettuja kunnioitetaan suuresti Japanissa, sillä niiden uskotaan kykenevän viemään ihmisen sielun mukanaan. Ketun hengen mieluisin sisäänmeno kohta ihmisessä on kuulemma kynnenalusta. Wow.





Inarin jälkeen siirryimme toisenlaiseen pyhättöön, kapitalistisen markkinatalouden jumaluuden palvontapaikalle eli kauppakadulle. Teramachi-dori löytyy Kioton ytimestä parin kilometrin päästä juna-asemalta. Kadunpätkä on muutama sata metriä pitkä ja pitää katoksensa alla lukuisia edullisia vaateliikkeitä, ruokapaikkoja ja muita liikkeitä. Jos kyseiseltä kadulta ei löydy mitään ostettavaa, voi kokeilla kymmenen metrin päässä olevaa viereistä katua, josta löytyy vastaava määrä kojuja ja liikkeitä. Kävimme myös katsastamassa Nishiki-dori Food Marketin, joka on Teramachilta erkaneva pitkä kadunpätkä täynnä kala-, liha- ja muita ruokakojuja. Tuoksut olivat sekasortoisen mielenkiintoisia. Saimme matkaan mukaan Park Hyattista asti etsimiämme wasabi-snackejä.