8. päivä: Uenon eläintarha ja puisto sekä pika-Shibuya

Tänään suuntasimme vihdoin Uenon eläintarhaan, sillä se on maanantaisin kiinni ja perjantaisin ei kuulemma näe pandoja. Uenoon kuten muihinkin mielenkiintoisiin paikkoihin pääsee hieman päälle parissa kymmenessä minuutissa Yamanote-junalla. Koko junakierros kestää muuten noin tunnin verran.

Eläintarhaan pääsee mukavasta Ueno koenin, eli Ueno-puiston läpi. Puistoa asuttaa myös Tokion piilossa pysyttelevä, mutta ilmeisesti monilukuinen, kodittomien joukko. Osa heistä päätyi osaansa edellisen taloudellisen taantuman aikaan 90-luvun alusta lähtien, jolloin moni valkokauluksinen menetti työpaikkansa. Osa kodittomista on puolestaan valinnut tiensä zeniläiseen tyyliin vapaaehtoisesti, vastalauseena länsimaalaiselle kulutuskulttuurille. Ja osa on tietysti niitä perinteisiä, ei-niin-onnellisten tähtien alla syntyneitä. Näin kevät-kesä-syksy -aikaan kodittomuus vielä meneekin hyvin ulkosalla, sillä yöaikaankaan lämpötila ei laske liian alas. Talvisin lämpötila saattaa käydä nollan tuntumassa.

Uenon eläintarha on Japanin vanhin ja kuuluisin tarha. Se on perustettu jo 1882. Paikan pitkään historiaan liittyy myös surullinen ajanjakso: toisen maailmansodan aikaan Japanin armeija määräsi kaikki eläintarhan eläimet tapettavaksi, sillä mikäli sinne osuisi pommi, eläimet voisivat aiheuttaa paljon vahinkoa päästessään vapaaksi kaupunkiin. Kaupunkilaiset vastustivat ajatusta rajusti, mutta tuloksetta. Tarhan silloiset elefantit, John, Tonky ja Wanly, olivat liian viisaita syödäkseen eläimille syötettyä myrkkyä, joten ne kuolivat valitettavasti ruuan puutteeseen ihmisten jätettyä eläintarhan. Kyseistä tapahtumaa käytetään yhä Jpanissa esimerkkinä puhuttaessa sodan pahuudesta ja vaaroista.

Sisäänkäynti Uenon eläintarhaan maksaa 600 jeniä, eli noin 3-4 euroa. Yleisesti suositellaan välttämään päiväsaikaan käyntiä, sillä päivästä riippumatta paikan kansoittaa kaaottisella määrällä ääntä ja sähläystä paikalliset koululaisryhmät. Me emme tosin häiriintyneet heistä pahasti. Suoraan sisäänkäynnin luona kohtasimme ensimmäisen shokin: tarhan ainoa jättipanda oli kuollut viime huhtikuussa sydänsairauteen :( Ja panda kun oli ainoa syy miksi sinne ylipäänsä lähdettiin. Eläintarha ei ole ollut ilman pandaa sitten vuoden 1972. Onneksi Kiina lupasi lainata Uenolle kaksi pandaa menetetyn tilalle.



No sisäänmaksettiin, joten sisään mentiin. Eläintarha on alueena mitoitettu lapsiperheiden vaatimusten mukaan eli se ei ole kovin suuri. Alueelta löytyy myös kaikkein laiskimmille noin 100-200 metrin mittainen monorail-kyyti, jolla pääsee siirtymään kahden eri osan välillä. Tarhan karttaan on myös kätevästi merkitty ylä- ja alamäet, jotta osaavat sitten McDonalds-turistit henkisesti valmistautua tulevaan koitokseen. Eläintarhasta löytyy ne samat perinteiset eläimet kuin esimerkiksi rakkaasta Korkeasaarestamme, luonnollisesti japanilaisin eläimin painotettuna. Kuvat kertovat enemmän kuin iso määrä sanoja, joten ohessa Netan näpsimää materiaalia.







Pysähdyimme myös syömään tarhan ravintolaan epäilevin aatoksin. Paikka yllätti meidät ehkä parhaimmalla kasvisruualla mitä olemme täällä syöneet. Melkeinpä voisi alkaa ruokailemaan eläintarhassa tästä lähtien. Ruoka maksoi 700 jeniä eli noin 4-5 euroa.

Ruokailusta täytyy muuten mainita, että Tokiossa tosiaankin pystyy syömään ja elämään todella edullisesti jos tarvitsee. Mekään emme ole erityisesti valinneet missä ravintolassa syömme, muuta kuin sen mukaan että sattuu saamaan ruokaa kulinaristisen vammaisuuden eli kasvissyönnin perusteella. Normaalisti ateria on n. 500-800 jeniä ja parin sadan juoma päälle. Eli lopussa on kuuden euron pinnassa vatsa täynnä. Olut maksaa ravintolassa noin 300-500 jeniä eli 2-3 euroa. Laskiskelin itsekseni, että jos asuu 25 euroa/yö kustannuksin niin täällä eläisi 40-50 eurolla päivä. Ilman ostoksia 1200€/kk + lennot päälle. Tulkaa tänne!

Eläintarhan jälkeen päätimme vielä käydä Yanaka-hautausmaalla. Olemme vierailleet kaikissa maissa paikallisissa kuolleiden puistoissa, ihan vain niiden oman eksoottisen tunnelmansa takia. Yakanaan pääsee jatkamalla Ueno koenin läpi kohti pohjoista Tokyo National Museumin taakse. Paikan löytää tosin parhaiten kartan kanssa.

Itse hautausmaa ei muistuta juurikaan länsimaalaisia tovereitaan. Se koostuu zeniläiseen puritaaniseen tapaan yksinkertaisista "kivipaaseista", joihin on kaiverettu japanilaisin symbolein ilmeisesti kuolleiden nimi. Erikoisuutena on hautojen yhteydessä olevat puiset laudat, joihin on myöskin kaiverrettu jotain. Hautausmaalla ei näkynyt kuin yksi vierailija meidän lisäksemme. Uskoisin, että tämä johtuu buddhalaisten erilaisesta suhtautumisesta kuolemaan. Täällä kuolleet ovat siirtyneet jo eteenpäin seuraavaan elämään, joten niin tekevät elävätkin.




Uenosta siirryimme Yamanotella (tarvitseeko tätä enää mainita) Shibuyaan, koska aikaa oli vielä rutkasti jäljellä. Kävimme naisten vaate-, laukku- ja kenkätaivaassa eli Shibuya 109 -kauppakeskusessa. Kahdeksan kerrosta kaikkea kankaasta ja nahasta naisten tarpeisiin melko halvalla. Pieni kierros lopuksi Shibuyan Love Hill:llä, jossa on katukaupalla rakkaushotelleja paikallisille pariskunnille, jotka kaipaavat yksityisyyttä muutaman tunnin ajan. Täällä päin kun monet nuorista aikuisista asuvat vielä vanhempiensa kanssa. Shibuyasta takaisin Shinjukuun intialaiselle päivälliselle ja hotellille. Tätä kirjoittaessa täällä alkoi kunnon trooppinen myrsky ukkosineen, rankkasateineen ja tuulenpuuskineen!