3.päivä: Akihabaraa ja Tokyo Imperial Palace

Poistuimme hotellillta Shinjukun rautatieasemalle, josta otimme Yamanote-linjan junan kohti Akihabaraa. Yamanote kiertää Tokion ympäri noin 37 kilometrin matkalta ja on loistava tapa nähdä iso siivu Tokiota yhdellä kertaa. Juna myös pysähtyy kaikilla isoimmilla asemilla. Meille oli yllätys kuinka helppoa ja yksinkertaista junilla ja metroilla liikkuminen Tokiossa onkaan. Olin ollut alunperin siinä ymmärryksessä kauhisteltuani Tokion metrokarttaa, ettei täällä ilman kompanssia ja paikallista opasta selviä kaupungin metroliikenteessä. Paikka ei loppujen lopuksi liiemin eroa muiden metropolien, esimerkiksi Pariisin, metroista. Jos siellä selviää hengissä niin selviää täälläkin. Metroissa ja junissa näkyy myös selkeällä englanninkielellä missä kohtaa juna on menossa ja mikä on seuraava asema. Mikäli ei jostain syystä näe näyttöä niin ystävällinen naisääni kuuluttaa myös samat tiedot sekä kertoo kummalta puolelta ovet aukeavat, jotta osaa tungeksia oikeaan paikkaan.



Metroissa ja junissa matkasta ei kannata maksaa enempää kuin 160 jeniä, sillä jokaisella poistumispuomilla on "Fare adjustment" -kone, jolla voi tarvittaessa lisätä lippuunsa tarvittavan määrän jenejä. Kone kertoo suoraan paljonko lipunhinnasta puuttuu pääteasemalla.

Akihabaran asemalla pääsi aamunälkä yllättämään saman tein ja nappasimme pienestä kahvilasta metrokäytävän varrelta loistavat majoneesileivät ja jääkahvit. Leipäkulttuuri on muuten sitten täällä täysin köyhää, sillä milteinpä ainoa saatavilla oleva leipä on vitivalkoista höttöleipää.



Akihabarassa on talojen täydeltä elektroniikkaa ja viimeisimpiä teknisiä härvättimiä ja laitteita. Kojeista tuntuu löytyvän vielä kaikki mahdolliset versiot, joita voi teknofriikki rauhassa hypistellä. Kävimme aluksi Laox-kauppaketjun liikkeessä. Tarkoituksena oli etsiä edullista videokameraa, jolla saisi matkan varrelta jotain kuvia elävämpää muistoa matkaan. Vielä ei kuitenkaan tarttunut mitään mukaan, täytyy vielä vertailla netistä eri laitteiden eroja ja lukea arvosteluita.

Käytännössä suurin osa videokameroista on jo FullHD-valmiita ja käyttää kiintolevyä, vanhahkon mutta käyvän MiniDV:n sijaan. Ilmeisesti laitteissa on vielä jonkin verran tinkimisvaraa, sen verran aktiivisesti niitä minulle kauppailtiin. Kaikista liikkeistä löytyy myös verovapaat ja länsimaalaiseen käyttöön (valikot ym roomalaisin kirjaimin) olevat versiot, joten niitä kannattaa suosia. Sääli ostaa kallista härpäkettä jos se ei toimikaan kotimaan kamaralla.


Helteen takia emme jaksaneet kierrellä Akihabarassa kovin pitkään, minun kun piti joka tapauksessa tulla tarkastelemaan hotellille videokamera-asiaa kriittisemmin. Nappasimme Yamanote-junan pari pysäkkiä eteenpäin Tokyo-asemalle. Asema on jonkin sortin pääjuna-asema kaupungissa. Asemarakennus edustaa arkkitehtuuriltaan Japanissa poikkeuksellisesti viime vuosisadan länsimaalaista tyylisuuntaa. Tällöin japanilainen kulttuuri kopioi ahkeraan tahtiin kaikkea länsimaista. Toisin on nykyään. Mikäli ihmettelette mistä edellinen tietoisku niin Netta opiskeli "näitä asioita" juuri menneellä koulukurssilla.



Päälle painoi edelleenkin kuumottava helle. Varjossa varmasti 35 asteen kuumemmalla puolen. Kävelimme Tokyo-asemalta Imperial Palacelle päin. Suurin osa puistosta on valitettavasti yleisöltä suljettu, joten tyydyimme tarkkailemaan imperiaaleja puutarhoja ulkopuolelta käsin. Paikka on poikkeuksellisesti suuri aukio, joten otimme avarasta tilasta kaiken irti. Netan mielestä läheinen Tokyon seutu muistutti läheisesti New Yorkia.



Imperial Palacelta otimme metron sekä Yamamoto-kyydin takaisin Shinjukun asemalla. Muistelimme eilisellä Shinjuku-kierroksellamme törmänneemme Subway'hun matkan varrella, joten päätin lähteä metsästämään paikkaa sillä välin kun Netta palasi hotellille. Pyörin vajaan tunnin verran pitkin ja poikin Shinjukun pieniä ja mutkaisia sivukujia. Paikka teki ilmeisesti katoamistempun, koska tällä kertaa jäi sämpylät ostamatta. Sääli sillä kuten aiemmin mainitsin niin hyvää leipää on vaikeaa löytää. Nappasin väsyneenä ja turhautuneena paluumatkalta mukaan Freshness Gardenista loistavat tuoreista perunoista tehdyt lohkoperunat sekä hotellia vastapäätä sijaitsevasta Home delista oudohkot ja juustoiset tortut. Päivän ensimmäinen lämmin ruoka syöty noin neljän pintaan.

Ennen iltaruokaa kävimme vilkaisemassa eilisessä ohjelmassa ollutta Sky Loungea ylimmässä kerroksessa. Jazzin täyteisestä tilasta löytyy piano, viinibaari ja huimat kattonäkymät Tokion yöhön. Tuolien seurana on noita Helsingin Aeronkin myymiä mustia lamppuja, jos joku tunnistaa kuvasta, saa kertoa merkin!





Käännyimme Bic Camerassa ennen iltaruokailua vertailemassa Shinjukun hintatasoa Akihabaraan. Shinjukusta löytyy kolme isompaa kamera- ja elektroniikkakauppaa ja muutamia pienempiä. Hintataso tuntuu olevan kaupunginosassa aikalailla sama kaupasta riippumattta. Vertailu aamuisen Akihabaran välillä osoitti Shinjukun hintojen olevan noin 10-20% korkeamma. Eli täytyy raahautua uudestaan Akihabaraan.

Yritimme etsiä ruokapaikaksi eilen näkemäämme Subwaytä nyt paremmalla onnella (ja kartalla). Harhailimme taas sen verran että usko oli lähellä loppua ja päätimme kääntyä vielä yhden risteyksen ja sitten lähteä takaisinpäin. Ja siellähän se oli. Paikallinen vege-erikoisuuden on avokadotahnalla täytetty. Subbarin jälkeen onnellisena takaisin hotellille.