Ebisussa saa mukavaa vaihtelua Shibuyan kaaottisesta kiireestä ja ihmismassasta. Pieniä kujia täynnä ruokapaikkoja ja parturi-kampaamoja. Aluella ei sinänsä ole nähtävyyksiä, lähinnä Yebisu Garden Place (näköalatorni), Yebisun olutmuseo ja meidän kohteemme, Yebisun valokuvataiteen museo. Museolle pääsee suuntaamalla Ebisun asemalta eteläänpäin. Aseman toisella puolella on muuten Good Day Books -divari, jossa on todella kattava valikoima englanninkielistä kirjallisuutta. Nappasin sieltä mukaani Japanin historiaa käsittelevän opuksen, koska Netta valvottaa yömyöhään lukemalla lehtiään.
Valuttuamme valokuvataiteenmuseolle päätimme vierailla vain World Press Photo -näyttelyssä, jossa oli esillä menneen vuoden palkittuja lehtikuvia eri sarjoista. Osa teoksista oli jo ennestään tuttuja. Museo hinnoittelee kerrosten mukaan. Yksi kerros oli 700 jeniä ja kaikki kolme olisi saanut yhdessä 1600 jenin hintaan(?). Museon myymälästä tarttui mukaan 110-filmiä käyttävä minikamera, jolla saa autenttisen vanhoja kuvia aikaiseksi, ainakin toivottavasti. Netalla on kokemusta saman sarjan Loco-kamerasta, jonka käyttö vaatii muutamat hyvät niksit. Kuva kamerasta löytyy täältä.
Museon jälkeen kiertelimme Ebisun söpöjä pikkukujia kohti Hiro-on metroasemaa, jonka yhteydestä löytyy vegaanista terveysruokaa tarjoava J´s Kitchen-einestämö (lue=ravintola). Matka otti vajaan kilometrin, mutta loppukirin meille antoi ystävällinen paikallinen eläkeläinen, joka opasti perille asti. Mies oli käynyt myös pari vuotta sitten Suomessa ja muualla Skandinaviassa. Kuten ilmeisesti myös moni muukin japanilainen, sillä sen verran tunnettu ja arvostettu maa Suomi täällä on. Ympäri kaupunkia näkyy muuten pikkumarkettien sisäänkäynnin yläpuolella mainoksia parin viikon kuluttua alkavista Muumi-viikoista, tai jostain sellaisesta. Mainoksessa komeilee pikku-Myy ja Nuuskamuikkunen.
J´s Kitchenin tarjonta oli tylsien pastapaikkojen jälkeen balsamia vatsahaavoille. Vihdoinkin ruokaa, jota voi ostaa välittämättä siitä mitä voi ja mitä ei voi syödä. Hintataso oli luonnollisesti hievenen kaikista edullisimpia paikkoja kalliimpi: lounasssetti oli 1680-1880 jeniä eli kymmenen euron tuntumassa. Listalta löytyi myös mielettömästi muita herkkuja, joita tekisi mieli mennä maistelemaan myöhemmin.
Hiro-o:sta metrolla yksi pysäkki takaisin Ebisuun ja siitä Yamanotella Shinjukuun. Kuntosalirehkimisen jälkeen haimme pizzat tänne huoneeseen ja kävimme valitsemassa alakerran DVD-valikoimasta Little Miss Sunshinen, joka tuli katsottua hyvän punaviinin kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti