7. päivä: Ikebukuro ja Sunshine City

Eilinen ilta meni mukavasti uutta lelua, videokameraa, räplätessä. Yritimme myös päästä kuvaamaan lukijoiden iloksi öistä panoraamaa Tokion valomerestä, mutta ylimmän kerroksen Sky Lounge olikin varattu johonkin yksityistilaisuuteen. Täällä päin on ilmeisesti jokaisen korkean kerrostalon ylimmässä kerroksessa jonkin sortin rafla tai muu yleinen tila, jossa pääsee pällistelemään metropolia.

Aamulla suunnattiin kohti Ikebukuroa, jonka sanotaan olevan Shinjukun pikkuveli, samantyyppinen kaupunginosa hieman pienempänä ja hiljaisempana versiona. Se on rakentunut aikoinaan 1900-luvun alkupuolella Ikebukuron-kylän ympärille, joka sijaitsi nykyisen juna-aseman pohjoispuolella. Viime vuosisadan aikana halvat tonttihinnat houkuttelivat sijoittajia alueelle ja siitä lähti muodostumaan nykyisen kokoinen metropolin osa. Ikebukuron suurimpia nähtävyyksiä ovat Seibu ja Tobu-kauppakeskukset. Ensimmäinen oli pitkään maailman isoin tavaratalo. Alueelta löytyy myös massiivinen Sunshine city -kauppakeskus, ja sen yhteydessä aikoinaan Tokion korkein rakennus, Sunshine 60. Luonnollisesti 60-kerrosta korkea.

Selvittyämme paikan päälle kävimme pikaisesti Seibu-kauppakeskuksessa, joka vastasi tarjonnaltaan ja hintatasoltaan lähinnä meidän Stockmannia. Joten ei tälle budjetti-pariskunnalle mitään ostettavaa. Suuntasimme kohti Tokyo Hands -tavarataloa, jonka ylimmästä 8.kerroksesta löytyy kadulta löydettyjen kissojen hoitola, Nekobukuro. Sisäänpääsy kustantaa 600 jeniä yhdeltä, tai 1000 jeniä kahdelta kissarakkaalta sisäänpyrkijältä. Oletamme, että rahat käytetään kissojen hyvinvointiin ja ylläpitoon.

Sisältä löytyy vajaa 20 karvaturkkia, miltei jokainen omaa rotuaan edustaen. Se on sisustettu kissojen luksuslukaaliksi erilaisine kämppineen ja virikkeineen. Eläimille on varattu myös suojattuja yksityistiloja, jos ne tarvitsevat yksityisyyttä vierailijoiden lomassa. Ja sitä varmasti tarvitaan, sillä vierailumme aikana paikan päällä tuntui olevan vähän liiaksikin ihmisiä. Osa kissoista tuntui olevan hieman ahdistuneita tilanteesta . Sain nauhoitettua hieman videokuvaakin, saa nähdä josko sen saisi editoituna nettiin joku päivä.




Siirryimme Tokyo Handsista alakerrassa sijaitsevaan Sunshine Cityyn. Meiltä kesti hetken löytää hissiyhteys 60:een kerrokseen. Talon hissit on varattu tietyille kerrosväleille, yksi hissi vie kerroksiin 10-20, toinen 20-30, jne. Ihmettelimme hetken kun pääsimme ilmaisiksi hissillä ylimpään kerrokseen asti, mutta perillä odottikin lipun myynti, joka iloisesti otti meiltä kohtuullisen 620 jeniä näköalojen katselemisesta. Ylimmästä kerroksesta on näkymät 360 astetta ympäri Tokion. Hyvällä säällä sieltä saattaa nähdä vajaan sadan kilometrin päässä olevan Fuji-vuoren. Meitä ei kuitenkaan lykästänyt, näimme vain toisen vuoriston vajaan 50 kilometrin päässä. Päätimme mennä vielä kuva-automaattiin ja valita taustaksemme pilvenpiirtäjiä ja auringonlaskun. Jannen pää on osittain leikkautunut kuvasta pois, sillä pituusraja taisi olla jotain 170 sentin paikkeilla :)




Kiertelimme ja kaartelimme vielä kauppakeskuksen pohjakerroksissa. Ruokapaikkaa oli aivan mahdotonta löytää, joten päädyimme jälleen perinteisiin ranskalaisiin. Ihmettelen suuresti missä ne kaikki japanilaiset tofu-paikat oikein ovat, joista esimerkiksi Lonely Planet puhuu. Ikebukurosta palasimme kiltisti, ja väsähtäneinä, Yamanotella takaisin Shinjukuun. Hotellilla vielä muutamia auringonlaskupanoraamoja ja Sky lounge-hengailua.

Näin viikon reissun retrospektiivistä täytyy kyllä myöntää, että Japani on loistava maa matkailla. Rikoksia ei tarvitse pelätä, ihmiset ovat ystävällisiä ja ainakin yrittävät parhaansa mukaan auttaa, kaikkialla on siistiä ja järjestelmä toimii. Vielä kun oppisi lukemaan japanilaista merkistöä helpottuisi elämän huomattavasti. Japani tuntuu olevan monessa suhteessa Eurooppaa edellä, mutta se etumatka on kiritty ihmisten vapaa-ajan kustannuksella. Täällä näkee sunnuntai-illastakin suurimassa osassa toimistoja ihmisiä töissä ja ahkeroimassa. Työviikko kestää normaalisti maanantaista lauantaihin. Japanissa onkin alkanut elää viime aikoina uusi kaupungista maalle -kulttuuri, jossa kiireestä ja ruuhkista tarpeekseen saaneet ihmiset siirtyvät takaisin maaseudun rauhaan asumaan. Tokio on mahtava paikka vierailla näin kahden viikon jaksossa mutta pidempi asuminen vaatisi varmasti oman asenteen muuttamista ja hermojen kiristelyä.

Vielä on yksi viikko Tokio-matkaa jäljellä ja suurin osa kaupunginosista on jo kaluttu. Toki nähtävää riittää varmasti paikallisillekin, joten tuskin tarvitsee pelätä tylsistymistä. Tällä viikolla olisi tarkoitus pyörähtää vielä Tokion vieressä Yokohamassa, Japanin kolmanneksi suurimassa kaupungissa. Lisäksi ne Uenon pandat ovat vieläkin näkemättä. Niin joo, ja Lost In Translation -tyyliin täytyy käydä drinkillä Shinjukun Park Hyattissa.