Asasukaan ei pääse suoraan Yamanotella, joten vaihdoimme Uenon asemalla metroon. Ehdimme sopivasti perille ennen kymmentä ja saimme paikat avarasti paikoitetusta aluksesta. Itse jokiristeily ei tarjonnut hiuksianostattavia kokemuksia, mutta oli ihan hauskaa vaihtelua jatkuvan Yamanotella ravaamisen sijaan.
Odaibaan matka kesti vajaan tunnin. Matkalla meitä viihdytti paikallinen turisti, joka rehellisesti sanottuna räpsi omalla Canonillaan japanilaiseen tapaan vähintään sata kuvaa matkan aikana. Ja mitä ihmeellisemmista asioista, kuten esimerksiksi kymmenisen kuvaa aluksen ovesta ja ikkunankarmeista. Ehkä se oli teollisuusvakoilua. Odaiba sijaitsee Tokio bayn vieressä. Paikalta löytyy mm. Fuji TV Building, joka säväyttää, jos ei muuten, niin arkkitehtuuriltaan. Hieman pidemmältä löytyy pari tiedeaiheista museota sekä rannasta Tokio Aquarium. Emme vaivautuneet käymään missään niistä vaan otimme rannasta monorail-kyydin Shimbashiin ja siitä eteenpäin Roppongiin.
Roppongi on kuuluisa vilkkaasta yöelämästään ja alueelta löytyykin runsaasti erilaisia yökerhoja ja klubeja. Päiväsaikaan ei juurikaan ole nähtävää paitsi Roppongi Hills, suuri kauppakeskus-kompleksi. Paikka on perustettu vastaamaan pientä kaupunkia: sisältä löytyy paikallisille työpaikat, koulut ja kaupat. Kaikki mitä ihminen tarvitsee. Alue on sen verran suuri, että siellä järjestetään myös opastettuja kierroksia. Me emme sellaiselle osallistuneet vaan kiersimme muutaman kaupan läpi ja lähdimme kohti Shibuyaa.
Shibuyaan menimme milläs muulla kuin Yamanote-kyydillä. Yritimme Netan kanssa saada salakuvattua paikallista pukeutumismuotia Netan artikkelia varten. Kuvista tuli..mielenkiintoisia. Paikalliset antaisivat varmasti kyllä kuvata pyynnöstäkin, muttemme vielä uskaltautuneet kysymään. Shibuyassa pyörimme levykaupoissa ja kävimme syömässä vegaanisessa ravintolassa nimeltään Vegan Healing Cafe. Ei niin hihhulipaikka kuin miltä kuullostaa. Ruoka oli aika pelkistettyä mutta toimivaa. Paikka tuntui sen verran tyhjältä ja hiljaiselta, että tuli ihan hyvä mieli kun tuettiin tätäkin alakulttuuria.
Levykaupoista vielä LP-levyistä innostuneille: kaupunki on vinyylitaivas. Täältä löytyy jos minkälaista ja -tyylistä vinyylipuotia. Suurimassa osassa liikkeistä ei ole edes cd-levyjä myynnissä, ainoastaan hyllyrivien täydeltä LP.tä. Pienemmät levyliikkeet sijaitsevat Shibuyan pohjoisosassa, mikäli tänne eksytte.
Nyt selvisimme takaisin hotellille. Pientä lepuutusta ja valmistautumista iltaan. Tarkoituksena ehkä käydä vilkaisemassa jokin paikallinen bilemesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti